Part 2
Ilmasto on tiheiden sateiden ja usvien takia kurja; kuitenkaan ei ole ankaraa pakkasta. Päivien pituus voittaa niitten määrän meidän maanosassamme; yö on kirkas sekä Britannian äärimäisessä osassa lyhyt, jotta vain pienenä hetkenä erotetaan päivänvalon loppu ja alku. Väitetään että, joll'eivät pilvet estä, nähdään läpi yön auringon loisto ja ett'ei se laskeudu eikä nouse, vaan kulkee ohitse näköpiirin. Sillä maan äärimäiset tasaiset seudut eivät levitä pimeyttä alhaisen varjonsa johdosta, joten yö vallitsee ainoastaan taivaan ynnä tähtien alapuolella. Maa sallii hedelmien viljelemistä, lukuunottamatta öljy- ja viinipuita sekä muita lämpimämmissä maissa tavallisesti kasvavia, ja on lisäksi tuottelias: hitaasti ne kypsyvät, mutta kasvavat nopeasti; syy kumpaiseenkin on sama, nim. maan ja ilman runsas kosteus. Britannia tuottaa kultaa ja hopeata sekä muita metalleja voittajille palkinnoksi. Myös helmiä kasvaa valtameri, mutta ne ovat tummia ja harmahtavia. Jotkut luulevat että kokoojilta puuttuu oikea taito, sillä Punaisessa meressä ne vielä elävinä ja hengittävinä kiskaistaan kallioilta, Britanniassa ne kootaan, kun ovat rannalle työnnetyt; minä puolestani kernaammin luulisin ett'eivät helmet ole oikeaa lajia kuin että meiltä puuttuu ahneutta.
13. Britannit itse suostuvat viipymättä sotamiesten ottoon ja veroihin sekä muihin valtion määräämiin taakkoihin, jos vain ei ole väärinkäytöksiä; näitä he vastenmielisesti kärsivät, kukistetut kun ovat tottelemaan eivätkä orjina palvelemaan.
Vaikka siis tuo jumaloittunut Julius Caesar, joka ensinnä kaikista Roomalaisista sotajoukolla astui Britanniaan, onnellisessa taistelussa pelotti asukkaita ja anasti rannikon, voipi sanoa hänen näyttäneen sen jälkeentuleville eikä jättäneen sitä. Sitten seurasivat kansalaissodat sekä päällikköjen esiintyminen aseissa valtiota vastaan ja kauan oli Britannia unohduksissa myös rauhanaikana; sitä nimitti jumaloittunut Augustus valtioviisaudeksi sekä Tiberius hänelle annetuksi määräykseksi. Keisari Gaius ajatteli, kuten kyllin tiedetään, tunkeutumista Britanniaan, mutta hän oli kärkäs peruuttamaan horjuvaisen luonteensa johdosta ja hänen mahtavat hankkeensa Germaniaa vastaan jäivät menestystä vaille. Claudius vainaja ryhtyi jälleen valloitusretkeen lähettämällä legioneja ja apujoukkoja meren yli sekä ottamalla Vespasianuksen osalliseksi asiain johtoon, mikä oli alkuna hänen sittemmin seuraavaan ylennykseensä: kansanheimot kukistettiin, kuninkaat otettiin vangeiksi ja kohtalo ennustaen osoitti Vespasianusta.
14. Ensimäisenä konsulaarina asetettiin Aulus Plautius maan johtoon ja sen jälkeen Ostorius Scapula, kumpikin sodassa erinomainen;[13] vähitellen lähin osa Britanniaa saatettiin maakunnan muotoon ja sen lisäksi sinne asetettiin siirtokunta veteraaneista.[14] Muutamat kunnat annettiin Cogidumnus kuninkaalle (hän pysyi meidän aikaamme saakka erittäin uskollisena) Rooman kansan vanhan ja ammoin noudattaman menettelytavan mukaan käyttää kuninkaitakin orjuuden välikappaleina. Sen jälkeen Didius Gallus säilytti mitä edeltäjänsä olivat hankkineet ja siirsi vain muutamat linnoitukset edemmäs saadaksensa mainetta virka-alansa laajentamisesta. Veranius astui Didiuksen sijaan, mutta hän kuoli ennen vuoden kuluttua.
Sitten Suetonius Paulinus kahden vuoden aikana onnella suoritti tehtävänsä kukistaen heimoja sekä perustaen linnoituksia; tähän luottaen hän hyökkäsi Mona-saarelle,[15] se kun kapinallisille soi apua, mutta antoikin siten tilaisuuden hyökkäyksiin takanaan.
15. Sillä kun pelko maaherran poissa ollessa oli kadonnut, Britannit keskenään alkoivat pohtia orjuutensa rasituksia, kertoella väkivaltaisuuksista sekä selityksillään niitä pahemmiksi saattaa: ei ollut muka muuta hyötyä kärsivällisyydestä kuin että kovempia rangaistuksia asetettiin heille, ikäänkuin he helposti kärsisivät niitä. Ennen muinoin oli heillä ollut yksi kuningas, mutta nyt kaksi asetettiin heidän keskuuteensa, joista maaherra riehui heidän veressään ja prokuraatori heidän omaisuudessaan.[16] Samassa määrässä oli päällikköjen epäsopu kuin sopu alamaisille turmiollinen. Toisen centurioni-, toisen orjajoukkue harjoitti sekaisin väkivaltaa ja häväistyksiä. Ei mikään enään ollut turvattu heidän ahneudeltaan eikä heidän irstaisuudeltaan. Taistelussa väkevämpi saaliin saapi: nyt sitä vastoin useimmiten kelvottomat pelkurit ryöstivät heidän kotejaan, raastoivat lapsensa, määräsivät sotaväen-otoista, ikäänkuin he eivät tietäisi kuolla juuri isänmaansa edestä. Sillä kuinka vähäinen määrä sotilaita oli sentään tullut maahan, jos Britannit vain laskivat itsensä? Siten Germanit olivat pudistaneet ikeen päältään, ja niitä suojeli vain joki eikä valtameri. Heillä oli isänmaa, puolisot, vanhemmat sodan aiheena, noilla taasen ahneus ja hekumallisuus. Ne tulisivat väistymään, kuten tuo jumaliin korotettu Julius Caesar oli väistynyt, kun vain jäljittelisivät esi-isäinsä kuntoa. Eikä heidän pitänyt pelästyä yhden tai toisen taistelun onnettomasta päätöksestä; enemmän oli tosin voimaa rasittamattomilla, mutta enemmän kestäväisyyttä kurjilla. Nyt jumalatkin säälivät Britanneja, he kun pitivät Rooman päällikköä kaukana sekä sotajoukkoa toisessa saaressa erotettuna; nytpä he itse -- mikä oli ollut vaikein asia -- ryhtyivät neuvotteluihin. Mutta nyt oli vaarallisempi joutua kiinni semmoisista hankkeista kuin uskaltaa jotain.
16. Yllytettyään toisiaan semmoisella ja sentapaisella puheella, ryhtyivät he kaikki sotaan kuninkaallista sukua olevan naisen Boudiccan johdolla -- sillä eivät hallitustoimissa tee mitään erotusta sukupuolen suhteen --; he ajoivat takaa varustuksiin jakaantuneita sotamiehiä, valloittivat linnoitukset sekä tunkeutuivat itse siirtokuntaankin muka orjuuden tyyssijana eikä heidän kostonhimonsa ja voitonhalunsa säästänyt yhtään barbarien kesken tavallista julmuuden-lajia. Ja joll'ei Paulinus saatuansa tiedon maakunnan kapinasta nopeasti olisi rientänyt apuun, olisi Britannia ollut menetetty; mutta hän saattoi sen yhdellä onnellisella taistelulla entiseen kuuliaisuuteensa, kun vielä varsin useat pysyivät aseissa, joita tieto luopumuksesta sekä pelko maaherran suhteen ahdisti, pelko, näette, että tämä muuten oivallinen mies menettelisi julmasti heitä vastaan antautumisen jälkeen sekä liian kovasti kostaisi jokaista väkivaltaisuutta, ikäänkuin se olisi hänelle tapahtunut. Sen vuoksi lähetettiin Petronius Turpilianus sinne, hän kun oli lempeämpi sekä vihollisten rikosten koskettamaton mies ja sen johdosta taipuvaisempi suostumaan heidän katumukseensa; sitten kuin hän oli palauttanut rauhan ennen valloitetuissa osissa, ei hän ryhtynyt mihinkään, vaan jätti maakunnan Trebellius Maximukselle. Trebellius, joka oli vielä mukavampi sekä vailla kaikkea kokemusta sota-alalla, piti maakuntaa hallussaan jonkinmoisella suopeudella virkaa hoitaessaan. Nyttemmin barbarit jo oppivat suostumaan paheisiin, kun nämä heitä mielittelivät ja kansalaissotien väliintulo tarjosi riittävän puolustuksen toimettomuudesta, mutta pulaan jouduttiin kapinan kautta, jahka sotaretkiin tottunut miehistö rauhanaikana joutui levottomaksi. Trebellius, ylönkatsottu ja nöyryytetty sen johdosta että hän pakenemalla ja piilemällä oli välttänyt sotajoukkonsa vihaa, oli sittemmin vain armosta päällikkönä ja, ikäänkuin sotajoukko sopimuksella olisi itselleen vaatinut vapauden sekä päällikkö elämänsä, lakkasi kapina ilman verenvuodatusta. Eikä Vettius Bolanus, jonka aikana vielä kansalaissodat kestivät, rasittanut Britanniaa sotaisella esiintymisellä: samanlainen toimettomuus vihollisia vastaan vallitsi sekä samanlainen uppiniskaisuus leirissä, paitsi että Bolanus ollen nuhteeton eikä minkäänlaisten hairahdusten johdosta vihattu mies oli itselleen hankkinut rakkautta kunnioituksen sijaan.
17. Mutta kun Vespasianus muun maailman kanssa oli palauttanut Britannian valtaansa, tulivat mainiot päälliköt ja oivalliset sotajoukot maahan ja vihollisten toivo väheni. Ja heti alussa Petilius Cerialis herätti pelkoa hyökkäämällä Brigantien valtioon, jota pidettiin väkirikkaimpana koko maakunnassa. Paljo taisteluja suoritettiin, toisinaan verisiäkin, ja suuren osan Briganteja hän joko voitollisesti kukisti tai ainakin sodalla ahdisti. Ja Cerialis olisi jokaisen toisen seuraajan toimintaa ja mainetta himmentänyt, mutta Julius Frontinus oli tuohon toimeen kykenevä; hän oli mainio mies, mikäli hän saattoi, ja kukisti asevoimalla Silurien voimakkaan ja sotaisan heimon voittaen vihollisten urhoollisuuden ohessa myös paikalliset vaikeudet.
Agricola Britannian maaherrana.
18. Sellaiseksi Agricola huomasi Britannian sota- aseman, sellaisiksi sotavaiheet, kun hän vasta keskellä kesää sinne siirtyi, jolloin sotamiehet, ikäänkuin sotaretki jo olisi sikseen jätetty, kääntyivät huolettomuuteen sekä viholliset väijyivät tilaisuutta hyökkäykseen. Vähää ennen hänen tuloaan oli Ordovikein kansa[17] melkein kokonaan hävittänyt heidän alueellaan majailevan ratsuväen-osaston ja tästä alusta koko maakunta oli joutunut jännitykseen. Ja ne, joitten mielestä sota oli suotava, ne kiittivät tätä esitapausta sekä odottivat vain uuden maaherran mieltä; silloin Agricola, vaikka kesä jo oli umpeen kulunut ja osastot maakunnassa hajallaan sekä sotamiesten kesken sen vuoden lepoaika jo otettu lukuun -- mitkä seikat olivat esteeksi ja vastukseksi sodan alkamiselle -- ja vaikka useimmista näytti paremmalta pitää silmällä epäiltäviä, päätti lähteä vaaraa vastaan; hän kokosi legiona-osastot sekä joltisen joukon apuväkeä ja, koska Ordovikit eivät uskaltaneet astua alas tasankomaalle, johti hän sotavoimansa vuoristolle kulkien itse joukkojen etunenässä, jotta kaikilla muilla olisi yhtä suuri uskallus vaaran ollessa samanlaisena. Melkein koko heimo tuhottiin ja, koska hän tiesi että oli käytettävä saavutettua menestystä ja että kauhu seurasi muitakin yrityksiään, sen jälkeen kuin alku oli onnistunut, päätti hän saattaa valtaansa Monan saaren, jonka valloituksesta Paulinus, kuten edellä kerroin, oli pakoitettu luopumaan koko Britannian kapinan johdosta. Mutta -- niinkuin äkkinäisissä yrityksissä on laita -- puuttui jotakin: laivoja; kuitenkin saattoi päällikön neuvokkaisuus ja kylmäverisyys heidät yli. Poistettuaan kaikki taakat lähetti hän niin äkisti vihollisten kimppuun parhaimmat miehet apujoukoista, jotka olivat tottuneet kahluupaikkoihin sekä synnynnäisesti uimistaitoou, jolloin samalla kertaa ohjaavat itseään, aseitaan ja hevosiaan; silloin viholliset pelästyivät, he kun ajattelivat vain laivastoa, laivoja ja aavaa merta, eivätkä pitäneet mitään vaikeana tai voittamattomana niille, jotka sillä lailla saapuivat taisteluun.
Kun siis olivat pyytäneet rauhaa sekä luovuttaneet saaren, alettiin pitää Agricolaa kuuluisana ja mahtavana, koska hän astuessaan toimeensa oli valinnut vaivoja ja vaaroja, jolloin muut viettävät aikaansa loistossa ja kunnianosoitusten tavoittelemisessa. Eikä Agricola käyttänyt menestystään kerskaamiseksi eikä nimittänyt voitettujen rauhaan saattamista sotimiseksi tai voittamiseksi eikä hän esittänyt töitään laakerilla koristetuissa kirjeissä, vaan enensi mainettaan maineensa salaamisella, kuu ajateltiin mitä voitiin vastaisuudessa toivoa siltä, joka niin suuria urhotöitä hiljaisuudessa suoritti.
19. Muuten tuntien maakunnan mielialaa sekä muitten kokemuksista opittuaan että vähää saadaan asevoimalla aikaan, jos väkivaltaisuudet seuraavat, päätti hän poistaa juurta jaksain sota-aiheet. Alkaen itsestään sekä omasta väestään piti hän ensiksi ympäristöään kurissa, mikä varsin useista on yhtä vaikeata kuin maakunnan hallitseminen. Hän ei toimittanut mitään virallista vapautettujen orjiensa tai palvelijainsa kautta eikä ottanut palvelukseensa centurionia tai sotamiehiä yksityisten vaikutuksista, suosituksesta tai pyynnöstä, vaan piti jokaista kelpo miestä uskollisena.[18] Hän otti kaikesta selkoa, vaan ei kaikkea rangaissut. Pienistä hairahduksista hän antoi anteeksi, isoja hän käsitteli ankaruudella, eikä hän aina ensin käyttänyt rangaistusta, vaan tyytyi useammin katumukseen; kernaammin hän asetti virka- ja hallinto-toimiin hairahtumattomat miehet kuin ryhtyi rankaisemiseen, sitten kuin olivat hairahtuneet. Hän huojensi viljan ja verojen suorittamista oikein jakamalla alamaisten velvollisuudet sekä poistamalla sellaista, mikä voittoa varten keksittynä kärsittiin suuremmalla tuskalla kuin itse veroa. Sillä pilkaksi heidät pakoitettiin istumaan suljettujen viljamakasiinien edessä sekä sen lisäksi ostamaan viljaa korkeammalla hinnalla; heille osoitettiin mutkateitä sekä etäisiä seutuja, jotta kunnat, vaikka talvileiri oli aivan lähellä, saivat viedä viljansa kaukaisiin tiettömiin seutuihin, joten se, mikä kaikilla oli saatavana, vain harvoille tuli tuottavaksi.
20. Heti ensi vuonna tukahuttamalla sellaiset väärinkäytökset hankki hän erinomaisen maineen rauhanajalle, jota hänen edeltäjäinsä huolimattomuuden ja röyhkeyden johdosta yhtä paljon pelättiin kuin sotakantaa. Mutta kun tuli kesä, kokosi hän sotajoukon, esiintyi usein kulkueen marsseilla, kiitteli hyvää järjestystä sekä kuritti vallattomia; hän valitsi itse leiripaikat, tutki itse tulvapaikat ja metsät; sillä välin hän ei antanut vihollisille mitään rauhaa, vaan tuhosi niitä äkkinäisillä hyökkäyksillä; ja kun hän oli tarpeeksi pelkoa herättänyt, osoitti hän hyvällä kohtelulla rauhan houkutuksia. Näitten asiain johdosta monet valtiot, jotka siihen päivään saakka olivat toimineet itsenäisesti, jättivät panttivankeja sekä luopuivat vihamielisestä kannastaan, ja heidät ympäröitiin sotajoukoilla ja linnoituksilla sellaisella taidolla ja huolella, ett'ei sitä ennen mikään uusi osa Britanniasta yhtä rauhallisesti joutunut Roomalaisten valtaan.
21. Seuraava talvi käytettiin erittäin hyödyllisiin toimenpiteisiin. Sillä jotta nuo hajalla asuvat pyrinnöt, ja sivistymättömät ihmiset, jotka sen johdosta olivat sotiin taipuvaiset, tottuisivat nautintojen kautta lepoon ja rauhaan, alkoi hän yksityisesti kehoittaa ja valtion varoilla auttaa heitä rakentamaan temppeleitä, toreja ja julkisia rakennuksia, jolloin hän kiitti innokkaita ja moitti velttoja; siten tuli kilpailu kunniasta ulkonaisen pakon sijaan. Ja lisäksi hän antoi kasvattaa ylimysten poikia jaloissa tieteissä sekä antoi etusijan Britannien luonnonlahjoille Gallien ahkeruuden rinnalla, jotta ne, jotka äsken vielä eivät ensinkään välittäneet Rooman kielestä, nyt tavoittivat sen puhetaitoa. Sen johdosta pääsi myös vaatetuksemme kunniaan ja togan käyttäminen tuli yleiseksi. Vähitellen jouduttiin myös paheiden yllykkeisiin, niinkuin ovat pylväskäytävät, kylpylaitokset ja komeat kemut. Sitä kutsuttiin ymmärtämättömien keskuudessa hienoksi sivistykseksi, kun se itse asiassa oli osa orjuudesta.
22. Kolmas sotaretkille omistettu vuosi saattoi tunnetuiksi uudet kansat, kun kaikki heimot Tanaus nimiseen vuonoon saakka hävitettiin.[19] Tästä hävityksen kauhistuksesta pelästyneinä viholliset eivät uskaltaneet hätyyttää sotajoukkoa, vaikka se olikin kovien rajuilmojen ahdistama; vielä lisäksi oli tilaisuutta linnoitusten perustamiseen. Asiantuntijat panivat merkille ett'ei mikään muu päällikkö suuremmalla ymmärtäväisyydellä valinnut sopivia paikkoja; ei yksikään Agricolan perustama varustus joutunut väkirynnäkön johdosta vihollisten haltuun tai jäänyt autioksi antautumisen tai paon vuoksi: sillä pitkällistäkin piiritystä vastaan varustettiin linnoitukset vuodeksi varoilla. Siten kului talvi siellä ilman huolia; usein tehtiin hyökkäyksiä ja jokainen turvautui vain omaan itseensä, kun viholliset eivät toimittaneet mitään ja olivat epätoivossa sen johdosta, että he, jotka olivat tottuneet korvaamaan kesäiset tappionsa menestyksillä talvisaikana, nyt samassa määrässä joutuivat alakynteen kesällä kuin talvellakin. Eikä Agricola koskaan omaksunut kunnianhimosta toisten urhotöitä; olipa centurio tai apuväen päällikkö, löysi hän Agricolassa puolueettoman arvostelijan teostaan. Muutamat tosin sanoivat hänet liian ankaraksi nuhteissaan, ja hän olikin kova kehnoja kohtaan samoin kuin hän oli ystävällinen kunnon miehille. Muuten ei hänen vihastaan jäänyt mitään salassa kytevää, joten ei siis tarvinnut pelätä hänen vaitioloaan; hän piti kunniallisempana loukata kuin vihata.
23. Neljättä kesää hän käytti niitten alueitten vallassa pysyttämiseen, joitten läpi oli samonnut; ja jos sotajoukkojen kunto ja Rooman nimen kunnia sen olisi sallinut, olisi nyt itse Britanniassa tavattu valtakunnan rajapyykki. Sillä Clota ja Bodotria,[20] jotka eri suuntiin käyvien merenkuohujen johdosta tunkeutuvat kauas sisämaahan, erottuvat ainoastaan kapean maakaistaleen kautta; tämä silloin varustettiin linnoituksilla ja koko eteläpuolinen osa otettiin Roomalaisten haltuun, jolloin viholliset työnnettiin ikäänkuin toiselle saarelle.
24. Viidennellä sotaretkien vuodella hän laivalla heti laivaliikkeen alkaessa purjehti lahden poikki sekä kukisti useilla onnellisilla taisteluilla siihen asti tuntemattomat heimot, ja sen osan Britanniaa, mikä on Hiberniaan päin, hän varusti joukoillaan enemmän toivossa kuin pelosta, koska Hibernia, joka sijaitsee Britannian ja Hispanian keskivälissä ja on sopiva meriliikkeelle Galliastakin päin, saattoi yhdistää voimakkaimman osan valtakunnasta suureksi keskinäiseksi hyödyksi. Sen ala Britanniaan verrattuna on pienempi, mutta on se Välimeren saaria isompi. Saaren maaperä ja ilmasto sekä sen asukkaiden luonto ja elantotapa ei suuresti poikkea Britanniaan nähden; sisäseudut ovat vähän tunnetut, maalle-nousupaikat ja satamat taasen paremmin liikkeen ja kauppiasten kautta. Agricola oli maan pikkukuninkaista vastaanottanut erään, joka oli karkoitettu kapinan johdosta kotimaassaan, sekä piti häntä ystävyyden nimessä luonaan käyttääkseen häntä sopivassa tilaisuudessa. Usein kuulin hänen sanovan että vain yhdellä legionalla ja vähäisillä apujoukoilla voitaisiin valloittaa Hibernia sekä pitää sitä miehitettynä, ja tämä menettely olisi hyödyksi myöskin Britanniaan nähden, jos kaikkialla olisi roomalaisia joukkoja ja vapaus olisi ikäänkuin näkyvistä poistettu.
25. Mutta sitten kesällä, jolloin hän aloitti kuudetta hallintovuottaan, käänsi hän huomiotaan heimokuntiin Bodotrian toisella puolella ja, koska pelättiin kapinaliikkeitä kaikkien lahdentakaisten heimojen puolelta kuin myös että sotajoukon marssit häiriintyisivät vihollisten kautta, tutkitutti hän satamat laivastollaan; tämä, jonka Agricola ensiksi otti mukaan joukkojensa osana, seurasi mahtavana katsella, kun samalla kertaa maalla ja merellä sota liikkui ja usein samassa leirissä jalkamiehet, ratsastajat ja laivasoturit liittyen iloisesti yhteisiin aterioihin ylistivät kukin osaltaan urhotöitään ja seikkailujaan sekä keskenään sotilaitten tavallisella kerskaavaisuudella vertailivat milloin metsien ja vuorien syviä onkaloita, milloin rajuilmain ja kuohujen tarjoomia vastuksia, milloin taas maaretkeä ja vihollisen voittamista, milloin itse valtamerenkin voittamista. Myös Britanneja hämmästytti, kuten sotavangeilta kuultiin, laivaston ilmestyminen, ikäänkuin nyt heidän oman merensä erotetun alan auettua viimeinenkin pakopaikka voitetuilta suljettaisiin. Caledoniassa asuvat kansat ryhtyivät aseelliseen vastarintaan, rupesivat siellä linnoituksia piirittämään suurilla valmistuksilla, joita huhu liioitteli, kuten on tapa tuntemattomien asiain suhteen, ja enensivät Roomalaisten pelkoa hyökkäämisellään; johan pelkurit asiantuntemuksen nojalla kehoittivat peräytymään Bodotrian taakse ja väistymään kernaammin kuin että heidät sieltä ajettaisiin väkisin pois, kun Agricola sillä välin sai tietää että viholliset useissa joukoissa hyökkäsivät vastaan. Ja jott'ei vihollisten ylivoima sekä perehtyminen paikallisuuksiin yllättäisi heitä, jakoi hän itse joukkonsa kolmeen osastoon sekä lähti marssimaan.
26. Mutta kun tämä tuli vihollisten tietoon, muuttivat suunnitelmansa yht'äkkiä sekä hyökkäsivät yöllä kaikki yhdessä yhdeksännen legionan kimppuun, koska se muka oli eniten voimaton, tappoivat vartiat unen ja hämmästyksen vallassa sekä syöksyivät leiriin. Ja taistelu riehui jo itse leirissäkin, kun Agricola, joka vakoojilta sai tietää vihollisten marssista sekä seurasi niitä kintereillä, antoi ripeimpien ratsu- ja jalkamiestensä rientää taistelevien selkään sekä kaikkien heti paikalla kohottaa sotahuudon; ja päivän valjetessa joukkojen merkit välkkyivät. Siten Britannit pelästyivät kaksinkertaisen vaaran johdosta, ja Roomalaisissa heräsi uskallus ja he taistelivat, pelastuksestaan huolettomina, kunniansa puolesta. Sen lisäksi vielä itse tekivät hyökkäyksen ja tuima taistelu riehui juuri ahtaissa porteissa, kunnes viholliset karkoitettiin, sillä kumpikin sotajoukko taisteli, toinen muka apua tuodakseen, toinen jott'ei näyttäisi apua tarvinneen. Joll'eivät suot ja metsämaat olisi suojanneet pakenevia, olisi sota sillä voitolla saatettu loppuun.
27. Ylpeänä voitontunnossaan sekä saavuttamastaan maineesta sotajoukko ei enää pitänyt mitään urhoollisuudelleen mahdottomana, vaan vaati äänekkäästi että oli tunkeuduttava Caledoniaan sekä lopuksi yhtenäisessä taistelujaksossa keksittävä Britannian raja. Ja nuo vielä äsken varovaiset ja ymmärtäväiset olivat nyt onnellisen päätöksen jälkeen tarmokkaat ja kerskaavaiset. Tämähän on ikävin puoli sodissa: kaikki omistavat itselleen menestykset, mutta laskevat yhden syyksi vastoinkäymiset. Mutta Britannit, jotka arvelivat ett'ei heitä oltu voitettu urhoollisuudella, vaan sattumuksen ja päällikön taitavuuden johdosta, eivät yhtään luopuneet ylimielisyydestään, vaan varustivat nuorisoaan, siirsivät puolisonsa ja lapsensa turvallisiin seutuihin sekä vahvistivat kokouksilla ja uhritoimituksilla yhteiskuntien liittoutumista. Ja siten lähdettiin molemmilta puolin vihamielisyydessä talvimajoihin.
28. Samana kesänä eräs Germaniassa kokoonkutsuttu Usipien muodostama kohortti, joka oli Britanniaan kuljetettu, ryhtyi suureen ja merkilliseen tekoon. Tapettuaan centurionin sekä ne sotilaat, mitkä olivat sijoitetut osastoihin sotapalveluksen opettamista varten sekä olivat niitten esimerkkinä ja johtajina, he nousivat kolmeen sotalaivaan, joihin väkivallalla pakoittivat perämiehet mukaan; ja yhden johtaessa, sen jälkeen kuin kaksi oli joutunut epäilyksen alaisiksi sekä sen johdosta saanut surmansa, he purjehtivat ikäänkuin ihmeen kautta rannikkoa pitkin, ennenkuin huhu siitä oli levinnyt. Kun sitten olivat lähteneet maihin vettä noutamaan sekä tarvekaluja ryöstämään, ryhtyivät taisteluihin useiden Britannien kanssa, jotka omaisuuttaan puolustivat, tullen usein voittajiksi ja toisinaan saaden selkäänsä; lopuksi joutuivat sellaiseen puutteenalaisuuteen, että söivät keskuudestaan heikoimmat, sittemmin ne, mitkä arpa määräsi. Ja siten purjehtien Britannian ympäri he menettivät laivansa taitamattomuutensa johdosta ohjaamisessa; kun heitä pidettiin rosvoina, ottivat ensiksi Suebit, sitten Friisit heidät vangikseen. Ja muutamat, jotka oli myyty sekä kulkien myyjien välissä tuotu meidänpuoliselle rannalle, saattoi kertomus niin kummallisesta seikkailusta kuuluisiksi.
29. Seuraavan kesän alussa Agricolaa kohtasi perhesuru: hän kadotti vuotta ennen syntyneen poikansa. Tätä onnettomuutta hän ei kantanut niinkuin useat voimakkaat luonteet teeskennellyllä väliäpitämättömyydellä eikä naisten tapaan taasen vaikeroimisilla ja alakuloisuudella; surussaan oli sotakin huojennuksena.