Part 17
Viitteet:
V. 9. Diomedes, kuuluisimpia Troijan sodan urhoja, muutti sodan jälkeen Etelä-Italiaan (Apuliaan), jonne perusti Argos Hippion nimisen kaupungin, jonka nimi sitten muuttui Argyripa'ksi sekä vihdoin nykyiseksi Arpi'ksi.
V. 83. Kolmasti tulee Aeneidissä puhutuksi "valkeasta emäsiasta valkosine porsahineen virran rannalla" merkkinä, mihin kaupunki (Alba-Longa) oli perustettava.
V. 103. "Amfitryon pojalle", nim. Herkuleelle.
V. 119. "Nämät". nim. sanat.
V. 130. Evander y.m. johtivat sukuperänsä Elektrasta, Atlaan tyttärestä: samoin Aeneaskin johti sukunsa Atlaan toisesta tyttärestä Maijasta. -- Nimi Evander, syntynyt kreikkalaisista sanoista, merkitsee suomeksi: hyvämies.
V. 146. Daunus oli Turnon isä.
V. 157-158. Herkules vei mukanaan Hesioneen, Laomedon tyttären ja Priamon sisaren, Kreikkaan sekä antoi hänet Salaminin kuninkaalle Telamonille puolisoksi.
V. 276. Poppelia sanotaan "kakskarvaseksi" sentähden, koska sen lehdet ovat toiselta puolelta tummemmat kuin toiselta. Poppeli oli Herkuleelle pyhitetty.
V. 285. Saliot, joita Noman säännön mukaan piti olla 12, olivat Mars'in pappeja. Heidän nimensä johtuu lat. sanasta "salire" = hypätä, koska heidän tuli tanssia Mars'in kunniaksi määrätyissä juhlakuluissa.
V. 291. Herkules valloitti Troijan ja tappoi sen kuninkaan Laomedontin siitä syystä, koska hän ei täyttänytkään Herkuleelle lupaustansa, antaa tälle Trosin hevoset, kun Herkules oli pelastanut hänen tyttärensä Hesionen. -- Eekhalian taas Herkules hävitti siksi, koska sen kuningas Eurytus kieltäytyi antamasta tyttärensä Iolen Herkuleelle puolisoksi.
V. 293. "Kaksruumihit", s.o. Kentaurit, joiden ruumiin ylä-osa oli ihmisen, mutta ala-osa hevosen muotoinen.
V. 294. Hylaeus ja Folos oli kahden Kentaurin nimiä. -- Kreetalais-peikko oli hirveä härkä, minkä Herkules ei tappanut, kuten Vergilius otaksuu, vaan toi elävänä kuningas Eurystheylle.
V. 296. Tuonen vahti = Kerberus, jonka Herkules ryösti Manalasta ja toi maanpinnalle.
V. 298. "Näky mikään", minkä Herkules näki Manalassa.
V. 322. Nimi "Latium" johtuu lat. sanasta lateo = olla peitossa, lymyillä.
V. 343. "Luperkalin", nim. luolan. Nimi Luperkal, -- jonka arvellaan johtuvan lat. sanoista lupus = susi ja arceo = estää ja joka siis merkitsisi "susien estäjää". -- oli metsän jumalan ja karjan suojelian Panin lisänimi, samoin kuin hän myös nimitettiin Lykaiolaiseksi erään Arkadian vuoren Lykaion mukaan (kreikk. sana "lykos" merkitsee sutta).
V. 345. "Argileton" (= Argon kuoleman) lehto sai nimensä erään argivolaisen Argosen murhasta siellä siitä syystä, kun Evanderin alamaiset varoivat tään väjyvän Evanderin henkeä.
V. 346. Evander todisti viattomuuttansa Argon kuolemaan.
V. 347. Tarpeijo oli vuoren jyrkänteen nimenä, mistä kuolemaan tuomitut pahantekijät syöstiin alas.
V. 354. Kilpeä puistellen, tärisyttäen luultiin Juppiterin saavan ukonilman aikaan.
V. 358. Janikulon mäelle oli Evanderin linna rakennettuna, josta sitten Rooma levisi muille (6) kummuille.
V. 361. "Karinoiksi" kutsuttiin Rooman komehinta kaupunginosaa.
V. 383. Nereon tytär, merenneito Thetis pyysi ja sai Vulkanolta aseita pojallensa Akhilleelle.
V. 384. Tithonon puoliso Aurora sai myös Vulkanolta aseet Memnon pojallensa (Aen. I, 489).
V. 479. Agyllan kaupungin perustajat olivat Pelasgeja, mutta tulivat siitä karkoitetuksi, kun Lydialaiset siirtolaisina kuninkaansa Tyrrhenon johdolla sinne saapuivat. Siitä lähtein sai kaupunki nimekseen Caere.
V. 533. "Mua kutsuvi taivas!" nim. sotaan.
V. 553. "Helokynsistä" s.o. kullatuista kynsistä "kiiltäin."
V. 626. "Siin'" nim. kilvessä olivat Roomalaisten tulevaiset kohtalot kuvaeltuna.
V. 631. "Pari poikaa", nim. Romulus ja Remus.
V. 635. Kun Roomassa oli naisista puute, panivat he toimeen kansanjuhlan (cirkusleikit), johon kutsuivat Sabinolaisia vieraiksi. Juhlan parhaillaan ollessa, karkasivat Roomalaiset silloin pahaa aavistamattomien, aseettomien Sabinolaisten päälle ja ryöstivät heidän naisensa. Tästä syntynyt sota päättyi siten, että osa Sabinolaisia yhdessä kuninkaansa Tltus Tation kera muutti Roomaan asumaan.
V. 642. Alba-Longalainen Mettus Fuffetius, Roomalaisten liittolainen, oli tehnyt salaliiton Rooman vihollisten kera ja meni tappelun aikana vihollisten puolelle.
V. 646. Porsenna, Etrurian kuningas, koki sodalla pakottaa Roomaa ottamaan taasen kuninkaaksensa Tarkvinius Superbon (= "Ylpeän"), jonka Roomalaiset olivat ajaneet pois hänen väkivaltaisuutensa tähden.
V. 650. Kun kerran, piirityksen aikana, Roomalaiset täytyivät, hyökkäyksen tehtyänsä, paeta ja Etrurialaiset heitä ahdistivat jo ihan kintereillään, pelastuivat he vain siten, että Horatius Kokles kääntyi sillalla yksin taistelemaan vihollisia vastaan ja taisteli niin kauan kunis Roomalaiset ehtivät purkaa sillan hänen takanansa, jonka jälkeen hän hyppäsi Tiberin virtaan ja ui omiensa luo. -- Kleelia, joka yhdessä muiden roomalaisneitojen kera oli Porsennan panttivankina, pakeni ja ui Tiberin yli Roomaan: Roomalaiset lähettivät hänet Porsennalle takaisin, mutta Porsenna lahjoitti kunnioituksesta hänelle vapauden.
V. 652. Manlion, kun oli Tarpeijon linnaa vartioimassa, saattoi ankkojen kaakatus havaitsemaan, että Gallit yrittivät yöllä päästä linnaan, jolloin hän ajoi heidät takaisin.
V. 663. Saliot oli Marsin ja Luperkot Panin pappeja.
V. 664. "Taivolta puonnehet kilvet", joita oli 12, olivat Salioin vartioittavina.
V. 668. Katilina, eräs roomal. senaattori, oli v. 63 e.Kr. koettanut saada Roomassa kapinan aikaan ja siten anastaa itselleen vallan.
V. 670. Kato oli tapainsa puhtaudesta ja yksinkertaisesta elämästään ja hehkuvasta isänmaanrakkaudestaan kuuluisa Roomalainen.
V. 675. Tästä värssystä alkaen kuvailee Vergilius Aktion tappelua v. 31 e.Kr., jossa Augustus voitti vallasta hänen kera kilpailevan Antonion sekä tään liittolaisen ja rakastetun Kleopatran, Egyptin kuningattaren. Sen tappelun jälkeen, missä Augustus voitti varsinkin taitavan meripäällikkönsä Agrippan neuvoilla, sai Augustus rajattoman vallan Rooman tasavallassa. Agrippa sai, ansiojensa palkinnoksi, kantaa laivankeuloja kuvaavilla koristuksilla kaunistettua kruunua (korona rostrata'a).
V. 692. Cykladat ovat saaria Egean meressä.
V. 696. "Valtiatar", nim. kuninkaatar Kleopatra.
V. 697. Aktion tappelun jälkeen, välttääkseen vankeutta Roomassa, antoi Kleopatra pari kyytä purra rintaansa.
V. 698. Anubis oli egyptiläinen epäjumala, jolla luultiin olleen koiran pään, mutta ihmisen ruumiin.
V. 712. Koko viitalla liehuttaen, ikäänkuin peittääkseen lapsiansa sen suojaan.
V. 725. Lelegat oli eräs pelasgilainen heimo Kreikassa ja Vähä-Aasiassa. -- Karat = Kaarialaiset Vähästä-Aasiasta. -- Geloonit olivat kotoisin Ukrainista Dnieperin rannoilta. --
V. 727. Morinit asuivat Belgiassa.
V. 728. Dahaet olivat eräs skythialainen kansa Kaspian meren rannoilta. -- "Juonekas sillalle", s.o. ylen tulviva virta Araxes Armeniassa.
YHDEKSÄS LAULU.
Sodan alku.
Ainehisto.
Aeneaan poissa ollessa lähettää Juno Irin yllyttämään Turnoa sotaan Troijalaisia vastaan, jota kehotusta Turnus oitis noudattaa (1-32). -- Kun Troijalaiset, Aeneaan käskyn mukaan, olivat vetäyneet muurien suojaan, päättää Turnus polttaa heidän laivastonsa (33-76). -- Berekyntia muuttaa, Juppiterin luvalla, laivat yhtä moneksi meren immeksi (77-122). -- Turnus rohkaisee tästä ihmeestä hämmästyneitä Rutuloita, näyttäen, että laivojen poiston kautta on jumalatar tehnyt Teukrojen paon mahdottomaksi. -- Teukrot saarretaan (123-175). -- Nuorukaiset Nisus ja Euryalus, havaittuaan että eräällä suunnalla vihollisten leirissä olivat nuotiot kyyntyneet, tarjoutuvat Teukrojen päälliköille lähtemään airueina Aeneaan luo; tarjous otetaan ilolla vastaan ja suurien lupausten ja hartaiden toivotusten seuraamina he lähtevät matkaan (176-313). -- Telotettuaan vihollisleiristä monta nukkunutta Rutuloa, pääsevät he jo metsään, mutta, kohdattuaan vihollis-parven ja jouduttuaan ilmi Euryalon saaliiksi saadun kypärän välähyksen kautta, joutuvat siellä perikatoon (314-449). -- Rutulot, aamulla vahinkonsa havaittuaan, pistävät Nison ja Euryalon päät keihästen neniin sekä kuljettavat niitä Teukrojen näkyvissä; Euryalon äidin murhe (450-502). -- Tappelu alkaa; Rutuloin taistelu kilpien katos'alla; tornin kaatuminen (503-589). -- Askanius ampuu tyhmänylpeän, kerskuvan Remusen, mutta saapi Apollolta käskyn, jättämään sota miesten työksi (590-663). -- Jättiläiset Pandarus ja Bitias aukasevat portin, surmaavat monta siihen ryntäävätä vihollista, mutta saavat surmansa Turnuksen kädestä, joka päällepäätteeksi, porttia suljettaessa, tulee erhetyksestä teljetyksi kaupunkiin (664-759). -- Sitten kuin Turnus oli pannut suuren verisaunan kaupungissa toimeen, täytyy hänen, ylivoiman ahdistamana, vähitellen perääntyä virralle päin, johon hän vihdoin hyppää ja uipi väkensä luokse (760-818).
_Turnus; Nisus ja Euryalus; Pandarus ja Bitias_.