Part 13
Viitteet:
V. 2. Kume oli Eubean saarelta Kalkis-kaupungista tulleiden siirtolaisten perustama kaupunki Kampaanian maakunnassa etelä Italiassa.
V. 4. "Keulat" = peräkeulat.
V. 13. "Trivia = kolmiteinen" on Diana eli Hekate (vertaa Aen. IV, 511). -- "Nää" -- nim. Aeneas seuralaisineen.
V. 14. Daedalos oli kuuluisa athenalainen taideniekka, joka oli rakentanut Kreetan kuninkaalle Minokselle Labyrintin. Hän joutui kohta kuitenkin Minoksen vihattavaksi, siitä, kun oli autellut tämän puolisoa ja tytärtä heidän rakkauden seikoissaan; kun D. ei voinut meritietä päästä Kreetasta pakoon, valmisti hän itselleen ja pojallensa Ikarolle lentimet vahasta. Pakomatkalla, nuoruuden innossaan nousi Ikarus, tarun mukaan, liian lähelle aurinkoa, jonka vuoksi hänen vahasiipensä sulivat ja hän putosi mereen, joka vanhaan aikaan siitä syystä nimitettiin ikarolaiseksi mereksi. Daedalus pääsi onnellisesti Siciliaan, josta sitten tuli Kumehen.
V. 20. Androgeos, Minoksen poika, voitti usein Kreikkalaisten yhteisissä kilpataisteluissa, jonka vuoksi kateelliset Athenalaiset (= Kekropidat) hänet surmasivat. Tästä syntyneessä sodassa Minos heidät voitti ja pakoitti heitä lähettämään Kreetaan joka vuosi 7 arvalla valittua poikaa. Perille saavuttuaan suljettiin nämät Labyrintiin, jossa joutuivat Minotaurus-hirviön uhriksi. Tään hirviön tappoi vihdoin uros Theseys, Ariadnen, Minoksen tyttären avulla.
V. 24. Pasifae oli Minoksen puolison nimi.
V. 26. Minotaurus oli hirviö, puoleksi härkä ja puoleksi ihminen.
V. 28. "armahtain kuningattaren", oikeittain kuningattaren tyttären, Ariadnen, lempeä. -- Daedalos neuvoi kiinnittämään lankakerän pään oveen; langan ohjauksella Theseys sitten taisi tien löytää Labyrinton sokkeloissa.
V. 36. "Glaukon Deifobe" = Glaukon tytär Deifobe.
V. 97. "Urkee" = lähtee, avautuu.
V. 119. Orfeon, Kreikkalaisten Väinämöisen, kerrotaan laulunsa ja soittonsa voimalla herättäneen ylös kuolleista vaimonsa Eurydiken.
V. 121. Polluxilla, joka oli kuolematon, oli kuolevainen veli Kastor; senpä vuoksi pyysi Pollux Juppiteriltä, että hän saisi vuorotellen joka toiseksi päiväksi siirtyä Olymposta Manalaan, että hänen veljensä Kastorkin saisi kuolemattomuutta nauttia. Juppiter suostui pyyntöön.
122. Thesey, kuuluisa athenalainen uros, koetti ystävänsä Perithoon kera ryöstää Manalan kuningattaren Proserpinan; yritys ei onnistunut. Perithoos surmattiin ja Thesey pelastui hädin tuskin Herkuleen (= Herakleen) avulla.
V. 123. Herkules kävi kuninkaan Eurysteyn käskystä Manalan koiraa Kerberoa noutamassa.
V. 132. Kokytus on eräs Tuonelan virtoja (nimi johtuu kreikkal. sanasta "kookyoo" = itken).
V. 135. Tarttaros oli, Kreikkalaisten mukaan, pahojen piinapaikan nimi Manalassa.
V, 192. Kyyhkyset olivat Venukselle pyhitetyt.
V:ssä 212-234 kuvaellaan Roomalaisten hautaamismenoja.
V. 234. Misenon mäki ja niemi on säilyttänyt nimensä nyky-aikaan asti; sen nimi on nykyjäänki "Capo di Miseno."
V. 242. Aornos merkitsee suomeksi "linnuton" (lat. Avernus).
V. 247. Hekateella oli 3 nimeä: taivaalla Luna (kuu), maan päällä Diana ja Manalassa Proserpina.
V. 252. Stygilais kuningas = Tuonelan kuningas, Pluto, maassa löytyvien aarteiden valtias.
V. 265. Khaos oli kaiken luodun alku-aine; Nox (yö) ja Erebus (Manala) olivat sen lapsia; nekin katsottiin personallisiksi olennoiksi. -- Flegeton, Pyriflegeton oli eräs Tuonelan virtoja (nimet johtuvat kreikkal. sanasta "flegoo" = palan).
V. 286. Kentaurit olivat epäluomia, joiden yläpuoli oli ihmisen, mutta alapuoli hevosen muotoinen.
V. 287. Satakäsinen Briareys, Uranon ja Maan poika, autti Juppiteriä tään taistelussa Titaaneja (jättiläisiä) vastaan, josta hyvästä Juppiter hänet pani voitettujen Titaanien vartiaksi Manalassa. -- Lernalaiskäärmeellä oli 50 päätä, joista jos yksi hakattiin, kasvoi pari, kolme sen sijaan. Herkules tään tappoi siten, että hakattuaan pään poikki heti tulella kärvensi haavan. -- Lerna oli erään suon nimenä, Argon ja Mykenen välillä (vert. suon polttoa).
V. 288. Khimaira oli tultasuitseva sekasikiö, jonka ylä-osa oli leijonan, keski-osa vuohen ja ala-osa lohikärmeen näköinen.
V. 289. "Kolm'päinenki (oik. kolmeruumihikas) haamu" tarkoittaa Spanian ruhtinasta Geryonia; "kolm'ruumihikas" hän oli siitä kolmen miehen voimasta minkä hänellä sanottiin olleen. Herkules hänet voitti ja ryösti hänen karjansa.
V. 366. Velia on erään valkaman nimi Lukaanian maakunnassa Etelä-Itaaliassa.
V. 381. Eräs niemi Etelä-Itaaliassa on vielä nytkin "Capo di Palinuro" nimeltään.
V. 392. "Alkidan", s.o. Alkeyn pojan, Herkuleen (kreikk. sana alx, alkis, josta nimi johtuu, merkitsee -- voimaa).
V. 395. Tuonelan vartiana oli 3-päinen koira, Kerberus nimeltään.
V. 398. "Amfrysialais-papitar" s.o. Amfrysian luona olleen Apollonin elähyttämä papitar. Amfrysia on eräs joki Thessaliassa, jonka luona Apollo paimensi, tarun mukaan, kuningas Admeton karjaa.
V. 431. Roomalaisten tapana oli valita arvalla lautamiehet (jyrymiehet) tuomarille.
V. 432. Minos, Kreetan kuningas, ja tään veli Rhadamanthos sekä Aeginan kuningas Aeakos olivat, tarun mukaan, tuomareina tuonelassa. Tuomarin lautamiehillä oli kolme pientä liuskaa, joista yhdessä oli kirjain C. (alkukirjain sanasta condemno = tuomitsen), toisessa A. (absolvo = päästän, vapautan) ja kolmannessa N. L. (non liquet = asia ei ole kyllin selvitetty). Mitä laatua näistä liuskoista enin urnaan kokoontui, sen mukaan tuomari päätti. -- Tää oli Roomalaisten tapana rikosasioita tuomitessa.
V. 445. Faedra, Theseyn puoliso (katso Aen. VII, 765). -- Prokris oli Erekhteon, Fokis maan kuninkaan puoliso. Prokris oli kerran mustasukkaisuudessaan kätkeytynyt pensaasen, vakoellaksensa sieltä puolisoansa. Kun Erekhteo kuuli, että pensaassa jotain kahahti, ampui hän sinne ja sattui puolisoonsa. -- Erifyle petti puolisonsa, Amfiaraon, Kreikkalaisille, kun nämät vaativat Amfiaraoa mukaansa ensimmäiseen thebalais-sotaan lähtemään ja Amfiarao oli heitä lymyinnyt, koska hänen siinä oli, oraakkelin ennustuksen mukaan, kaatuminen. Amfiaraon kuoleman jälkeen tappoi tään poika Alkmaeon, isän käskystä, äitinsä.
V. 447. Kun Kapaneo, Evadnen puoliso, kaatui thebalais-sodassa, antoi Evadne itsensä polttaa roviolla puolisonsa ruumiin kera. -- Laodomia, Protesilaon puoliso, saatuaan kuulla, että puolisonsa oli ensimmäisenä thebalais-sodassa kaatunut, pyysi jumaloilta, että sais vielä nähdä edes puolisonsa haamun. Kun anomuksensa myönnettiin, kuoli hän tämän halaukseen.
V. 448. Nainen Caenis pyysi Neptunolta, että saisi muuttua mieheksi ja tulisi haavoittamattomaksi. Miehenä oli hänen nimensä Caenus.
V. 479. Tydeus, Oineon poika, otti osaa ensimmäiseen thebalais-sotaan, jossa kaatui. Kuuluisa urho Diomedes oli hänen poikansa.
V. 480. Parthenopaeus ja Adrastus olivat kuninkaita, jotka myös olivat taistelleet thebalais-sodassa. Adrastus oli ainoa niistä 7:stä Thebaa vastaan taistelleesta kuninkaasta, joka, sodan loputtua, jäi eloon.
V. 481. "Ylhäisten" s.o. maan pinnalla asuvaisten.
V. 483. Glaukus, Medon ja Thersilokhos olivat muukalaisia ruhtinoita, jotka olivat Troijan kera liitossa Kreikkalaisia vastaan.
V. 484. "Kolm' Antenoridaa" = kolme Antenorin poikaa (troijalaisia).
V. 485. Idaeus oli ollut Priamon kuskina ja aseitten kantajana.
V. 500. Deifobos, Priamon poika, nai veljensä Parisen kuoleman jälkeen Helenan. Kun Troija valloitettiin, tappoi hänet Menelaos.
V. 505. Reeteon niemi on lähellä Troijaa (ks. Aen. III, 108). -- "Tyhjän (hauta-) kummun"; ilman tätä ei luultu kenenkään pääsevän yli Tuonelan joen, Styxin.
V. 517. "Tämä" s.o. Helena.
V. 529. "Aeolides" s.o. Aeolon sukulainen, Odysseys.
V. 569. "Kuolohon myöhäiseen lykäten" = rikostensa tunnustuksen siksehen jätttäen.
V. 573. "Urkenivat" = aukenivat.
V. 576. Hydra, louhikäärme, jolla oli 50 päätä.
V. 577. "Tuot kamalampi", s.o. kamalampi kuin se hirviö, joka oli kynnyksellä vartioimassa.
V. 580. Titaanit olivat jättiläisiä, joiden kerrotaan kerran yrittäneen vuoria vuorille kasaten, rynnätä taivaasen, anastaaksensa vallan Juppiteriltä.
V. 591. "Vaskella", s.k. vaskivaunuilla, tahi, toisten mukaan, yli vaskisen sillan.
V. 618. Theseys istui, tarun mukaan, kahlehdittuna kallioon. -- Flegyan, Lapithain kuninkaan, tappoi Apollo siitä syystä, kun tuo oli polttanut Apollon temppelin Delfissä.
V. 595. Tityos, Juppiterin ja Elaran poika, oli Maan, kaikkia holhovan äidin, kasvatuslapsi.
V. 601. Ixion ja Perithoos hallitsivat kumpikin Lapithain kansaa sekä saivat, tarun mukaan, surmansa siitä, kun rupesivat rakkauden seikkoihin jumalattarein kera.
V. 645-46. "Thraakialainen tietäjä" s.o. pappi, runoilija ja laulaja Orfeus.
V. 651 "Imeht'" nim. Aeneas.
V. 659. "Vuostava" = jyrkkä.
V. 705, Manalan joen Laetheon nimi johtuu kreikkal. sanasta "lanthanoo", joka merkitsee -- "unhotan."
V. 766-769. Näissä säkeissä mainitut olivat kuninkaita Alba-Longassa, Rooman emäkaupungissa.
V. 779. Assarakus oli Dardanon poika 5:nnessä polvessa.
V. 790. Caesar (= Julius Caesar), itsevaltiaaksi pääsnyt Rooman tasavallassa; hän murhattiin v. 44 e.Kr. Rooman senaatissa.
V. 793. Keisari (= Caesari) Augustus, jonka aikana runoilijamme Vergilio eli, hallitsi Roomassa vuodesta 31 e.Kr. vuoteen 14 jälkeen Kristuksen syntymän.
V. 795. Garamantia oli erään maakunnan nimi pohjois-Afrikassa (nyk. Fezzan).
V. 800-801. Meootein maaksi nimitettiin maata Azovan meren rannalla.
V. 802-804. Alcides = Herkules, rauhotti Erymanthon lehdot sillä, kuin tappoi siellä raivonneen hirveän villisian; Lernasta katso Aen. VI, v. 287.
V. 805. Liber = viinin jumala Bakkhus, viiniköynnösten kasvatuksen opettaja.
V. 806. Nysa oli eräs indial. kaupunki Merun vuorella (latinal. sana "merum" merkitsee viiniä).
V. 809-813. Näissä värsyissä on puhe Rooman toisesta kuninkaasta, rauhallisesta Numa Pompiliosta, joka oli kotosin Sabiinein pääkaupungista Kuureesta. Numan ansiotyönä oli varsinkin uskonnollisten menojen järjestys.
V. 813-815. Rooman kolmas kuningas. Tullus Hostilius, oli taasen sotainen.
V. 816-817. Ankus Martius'en, Rooman neljännen kuninkaan, sanotaan etsineen kansan suosiota varsinkin sentähden, että olisi sen avulla voinut syöstä Numa Pompilion vallasta, johon hän luuli itsellään olevan enemmän oikeutta kuin Numalla.
V. 819. "Kurikimput" = vitsakimput, niihin pistettyine kirveineen, olivat kuningasten, diktaatorein, konsulien, praetorien y.m. korkeimpain roomal. virkamiesten vallan merkkinä.
V. 821. "Tää isä", nim. vapauden jalo puoltaja Brutus, kuninkaan Tarkvinius "Superbon" (= "Ylimielen", "Ylpeän") vallasta syöksijä ja Rooman tasavallan perustaja v. 504 e.Kr., mestautti omat poikansakin yhdessä muiden ylimyspoikien kera, kun havaitsi, että nämät oli yhtyneet salaliittoon, auttaaksensa maanpakoon paennutta, ent. kuningasta Tarkvinio Ylimieltä taasen valtaan. -- Yksi Drusoista voitti mainion Karthagolaisten päällikön Hamilkarin, toinen oli kuuluisa kansanpuoltaja (tribuuni). -- Deciot, isä ja poika; edellinen päällikkönä latiinalais-sodassa Vesuvion tappelussa v. 340 e.Kr., jälkimäinen kolmannessa samniitilais-sodassa Sentinon tappelussa v. 298 e.Kr., pelastivat Roomalaiset sillä, että roomalaisen sotarinnan perääntyessä hurjasti syöksyivät vihollisia vastaan, jossa kyllä molemmat saivat surmansa, mutta sen kautta palauttivat sotarinnan takasin ja saavuttivat Roomalaisille voiton. -- Manlius Torqvatus, joka ennen oli tappanut kahdentaistelussa erään gallialaisen jättiläisen sekä riistänyt tältä kultaisen kaulavitjan, (josta sai lisänimekseen Torqvatus), oli konsulina latinolaissodan aikana kuoleman uhalla kieltänyt kenenkään antautumasta kahdentaisteluun vihollisten kera. Hänen oma poikansa, vaadittuna, ei tätä kieltoa totellut, vaan taisteli erään latinalaisen päällikön kera, jonka hän voitti: siitä syystä antoi Manlio mestata poikansa, vaikka kansa hänelle armoa rukoili. -- Kamillus, ehkä oli maanpakoon ajettuna, kokosi Roomasta Gallialaisia paenneet kansalaisensa ja, tultuaan Roomaan diktaatoriksi määrätyksi, pakotti entisen gallialaisen Brennon lakkaamaan Kapitoolion linnaa piirittämästä sekä sitten löi tämän kokonaan ja toi Roomalaisilta voitetut sotaliput takaisin.
V. 831-832. Tässä tarkoitetaan apen J. Caesarin sotaa vävyänsä Pompeijoa vastaan. Caesar läksi tähän sotaan Galliasta (nyk. Ranskanmaasta) Moneekon (nyk. Monakon) linnasta yli Alppien vuorten; Pompeijus taasen kokosi joukkonsa Itämailta.
V. 837-838. L. Mummius, "Akhaikus" (= "Akaijalainen") kunnianimeltään, jota t.p. tarkoittaa, voitti Kreikkalaiset Korinthon luona sekä lopetti Kreikan valloituksen samana vuonna, jona Karthago hävitettiin (v. 146 e.Kr.).
V:ssä 839-840 tarkoitetaan luultavasti Lucius Aemilius Paulusta, joka kävi v. 218 e.Kr. sotaa Illyriassa ja Kreikassa. -- Aeakus oli Akhilleen isä.
V. 842. Kato oli siveydestään, opistaan, sukkeluudestaan sekä isänmaanrakkaudestaan kuuluisa Roomalainen. -- Tämän Katon samaniminen ja samanmielinen jälkeinen surmasi itsensä Utikassa, Pohjois-Afrikassa, kun Rooma muuttui tasavallasta yksivallaksi.
V. 843. Grakkhon nimeltä mainitsee Rooman historia 4 kuuluisata miestä; näistä Tiberius ja Cajus Grakkhus sai surmansa siksi, että he puolsivat sorretun, köyhän kansan oikeuksia.
V. 844. Scipiot, Varhempi ja Myöhempi, olivat kuuluisia sotapäälliköitä Puunilais-sodissa, joista Myöhempi hävitti Karthagon. -- Molemmat olivat jaloja luonteeltaan.
V. 845. Fabricius, kohtuullisesta elämästään etevä Roomalainen, jota Epiron kuningas Pyrrhus koki turhaan sekä säikyttää että lahjoella; Pyrrhon sanotaan siksi lausuneen: "Ennen aurinko kääntyy radaltansa, kuin Fabricius rehellisyydestään!" -- "Serranon" (= "Kylväjän") lisänimen sai Attilius Regulus sentähden, että hän oli parhaillaan kylvämässä, kun lähettiläät hänet kutsuivat diktaatorina (itsevaltiaana) Rooman tasavaltaa hallitsemaan. -- Jouduttuaan Karthagolaisten vankeuteen, lähettivät nää hänet Roomaan rauhaa hieromaan, sitten kuin olivat häneltä lupauksen ottaneet, että hän palaisi takasin. Roomassa Regulus rauhan asemesta päinvastoin kehoitti sotaa jatkamaan ja palasi lupauksensa mukaan Karthagoon, jossa hän kiduttamalla tapettiin.
V. 846. Jalosta Fabioin suvusta taisteli kerran 396 henkeä ominpäin koko Veijin kaupunkia vastaan, vaan tulivat vihdoin vietellyiksi sulkeuksiin ja surmattiin joka mies.
V. 847. Q. Fabius, lisänimeltään "Maximus Kunktator" (= "Suurin Kuhnustelia"), pelasti Rooman juuri sillä, ettei hän antautunut mihinkään suurempaan, ratkaisevaan tappeluun Karthagolaisten mainion päällikön Hannibalin kera Italiassa, vaan väsytti tätä ja tään väkeä partioretkillään, pienillä kahakoilla ja muonavarojen tuonnin esteellä.
V. 856. Marcellus samoin kuin v:ssä 842 mainittu Kossus sekä Romulus olivat siitäkin kuuluisat, että päällikköinä olivat tappelussa omakätisesti tappaneet vihollisten päällikön ja riistivät näiltä heidän tamineensa, jotka voittajan tuli uhrata "jalona saaliina" (spolia optima) Juppiterille tämän temppelissä Kapitooliolla. -- Tämä suuri kunnia tuli vain näiden kolmen äsken mainitun osaksi.
V. 864. "Urohon" (nim. Marcellon) "jälest'". -- Tästä alkain puhutaan Auguston nuorena kuolleesta, toivorikkaasta vävystä, Marcellosta.
V:t 894-897 ovat mukaelmia Odysseian XIX, v:istä 562-67, joissa löytyy tämä sanaleikki: sanalla "norsunluinen", kuten Voss selittää, on kreikan kielessä äänellistä yhtäläisyyttä erään toisen sanan kera, joka merkitsee "peijaamista", mutta sana "sarvihikas" on taasen "täyttämistä" merkitsevän sanan lainen. Paitsi sitä on aineellisessakin katsannossa näillä se omituisuus, että silloin kuin sarvi-aine on läpinäkyvää (sitähän on silmäterässäkin), ei norsunluu päästäkkään lävitseen valkeutta, niin -- valkea kuin onkin.
V. 901. Kajeta = nyk. Gaeta.
SEITSEMÄS LAULU
Aeneaan saapuminen Italiaan ja hänen vastustajansa.
Ainehisto.
Troijalaiset, haudattuaan Aeneaan imettäjänä olleen Kajetan, lähtevät purjehtimaan ja kulkien ohi loitsijan Circen maan, saapuvat Tiber-virran suulle (l-36). -- Lation kuningas Latinus ja kolme ennusmerkkiä tämän tyttärelle Lavinialle tulevasta ulkomaisesta sulhosta (37-106). -- Harpyijain ennustus Teukroille pöytien kalunnasta toteutuu, josta Aeneas päättää saapuneensa matkojensa päähän (107-147). -- Aeneaan lähetit tulevat Latinon luo; tään hovin komeus (148-191). -- Ilioneys pyytää Latinoa Aeneaan liittolaiseksi (192-248). -- Latino, nähden Aeneaassa Salliman lupaaman vävyn, suostuu mielellään heidän anomukseensa sekä antaa niin heille samoin kuin Aeneaalle komeat lahjat (249-285). -- Juno, havaiten harmikseen Troijalaisten jo pääsneen Italiaan, päättää kylvää, Allekton avulla, sodan syitä Latinolaisten ja Troijalaisten kesken (286-340). -- Allekto vimmaa ensin Latinon puolison Amatan raivoon (341-403), sitten, tullen Ardeaan ja tekeytyen vanhan papittaren Kalybeen näköiseksi, saattaa unessa Turnon sotaraivoon (404-474) ja vihdoin saattaa Askanion haavoittamaan Tyrrheon tyttären Silvian kesyn hirven, josta syntyy tappelu Tyrrhenilaisten ja Troijalaisten välillä (475-539). -- Allekto, täytettyään Junon tahdon, saa tältä käskyn poistua Manalaan (540-571). -- Kansa vaatii Latinoa avaamaan Sodan portit, josta tämä kieltäytyy; Juno itse sen tekee (572-622). -- Sotahan varustaiminen (623-640). -- Runoilija, pyydettyään haltiain apua, rupeaa luettelemaan Aeneaan vastustajoita, jotka joukkoineen olivat: jumalain ylönkatsoja Mezentius ja tään hyvä poika Lausus, Herkuleen poika Aventinus, jätinmoiset Katillus ja Koras, Vulkanon poika Caekulus, Neptunon poika Messapus, parvensa vertahinen Klausus, Agamemnonin poika Halesus, Eebalus, Ufens, marruvilainen pappi Umbro, Hippolyton poika Virbius sekä varsinki Turnus ja amazoni Kamilla (641-817).