Part 11

Viitteet:

V. 3. Elissa on Didon foinikilainen nimi ja on semiläistä juurta (vertaa esim. hepr. Elisabeth).

V. 38. "Krimisson joest'" = Krimissus-joen haltijasta.

V. 72. "Äidin myrtillä" s.o. Venukselle pyhitetyllä myrtillä.

V. 99. Vanhan ajan luulon mukaan sallittiin vainaiden haamujen saapua niille uhreille, jotka heitä miellyttivät.

V. 122. "Kentauri", "Scylla" samoinkuin "Tursas" ja "Khimaira" olivat kilpaavien laivojen nimiä.

V. 193. Malea oli Peloponneson eteläisimmän niemen nimi.

V. 240. Nereidit olivat Nereon, meren haltian, tyttäriä (= Vellamon neitejä). -- Forkus oli Nereon veli, jolla oli oma haltiakuntansa. -- Panopeia oli eräs etevimpiä Nereidejä.

V. 241. Portunus, jonka alkuperäinen nimi oli Melicertes, oli Theban kuninkaan Athaman ja Inon, Kadmon tyttären poika. Ino, paetessaan mielipuolta miestään, syöksyi poikineen mereen ja he muutettiin meren haltioiksi.

V. 251. Melibeea oli eräs thessalial. kaupunki, kuuluisa kauniista purppurastaan.

V. 252. Vaippaan oli kudottu kuva, joka kertoi Trosin pojan Ganymedesin elämästä ja vaiheista.

V. 271. "Terin", s.o. airojen terin l. lavoin.

V. 284. "Minervan töitä mi tunsi", s.o. oli taitava kotiaskareissa niinkuin kehruu-, kutomis-, neulomis- y.m.s. töissä.

V. 373. Bebryciaksi nimitettiin erästä osaa Bithynian maakunnassa V. Aasiassa. -- Amykus oli kuuluisa nyrkkisillä olija; hänet voitti Argonautiretkellä matkustava Pollux.

V. 402. Eryx oli tarun mukaan erään sicialaisen kuninkaan Buteen ja Venuksen poika, kuuluisa nyrkkisillä olija. Jouduttuaan nyrkkisille Kreikkalaisten väkevimmän urhon Herkuleen, Alceon pojan, kera, tuli hän voitetuksi ja tapetuksi.

V. 440. "Vuor'kastelli" = pienenläntä vuorilinna.

V. 448. Erymantho on metsäkäs vuori Arkadiassa Kreikanmaalla.

V. 449. "Korkeall' Idalla" s.o. Idan vuorella lähellä Troijaa.

V. 475. "Näitä", nim. käsien jäntäreitä.

V. 495. Troijalaiset ja Kreikkalaiset olivat kerran päättäneet ratkaista Troijan sodan Menelaon ja Pariksen kaksintaistelun kautta, jossa taistelussa oli Paris vähältä menettää henkensä, mutta pelastui Venuksen auttaman paon kautta. Kun Menelaos vaati sovinnon ehtojen täyttämistä, laukasi Pandarus, Minervan käskystä, salamyhkään nuolen, joka haavoitti Menelaon. Tästä syystä alkoi sota taasen.

V. 514. "Velimiest'", s.o. v:ssä 495 mainittua Pandaroa, joka kaatui taistelussaan Diomeden kautta.

V:ssä 524-528 mainitun ennustusmerkin otaksutaan merkinneen Troijalaisten laivojen tulipaloa, josta kohta tulee olemaan puhetta.

V. 588. Tämän Labyrinthin rakensi kreikkalainen taituri Daidalos (= suomeksi "taitava"), kuninkaan Minon käskystä erään hirviön Minotauron talletuspaikaksi (vertaa Aen. VI, v. 24-29).

V. 735. Elysio oli vanhan ajan otaksumisen mukaan nimeltään se seutu, jossa hurskaat kuoltuansa oleskelevat.

V. 739. Haamujen ei luultu voivan valoa sietää.

V. 744. Pergamo-Lares oli Troijan suojelushenki. -- Vestaa nimitetään "ikuiseksi" siitä syystä, että hän oli vanhimpia jumalattareita ja jo ikivanhoista ajoista palveltuna.

V. 797. "Laurentoin Tiber", s.o. Laurentojen maassa oleva Tiber.

V 807. "Huokasivat", nim. jokien haltiat.

V. 808. "Pelidaan". s.o. Peleyn poikaan, Akhilles'iin.

V. 809. "Jumaloitakin heikomman", s.o. jumalain suosion puolesta heikomman.

V:ssä 823-826 mainitut ovat nähtävästi kaikki Ahdin ja Vellamon väkeä.

V. 833. Regatta = laivasto.

KUUDES LAULU.

Manala.

Ainehisto.

Aeneas saapuu Kumeen satamaan sekä lähtee heti Hekateen lehikkoon Sibyllaa tapaamaan (1-13). -- Siellä Hekateen temppelissä Aeneaan ihmetellessä Daedalon taitoisia töitä, saapuu Sibylla ja kehottaa tätä tekemään lupauksia Apollolle, jonka Aeneas täyttää (14-76). -- Sibylla ennustaa Aenealle tulevista suurista sodista (77-101). -- Aeneas pyytää, isänsä haamun kehotuksen mukaan, päästä Manalaan isänsä puheille, johon loitsija suostuu, sittenkuin tää olisi tuonut hänelle kultaisen lehvän Avernon metsästä ja haudannut leilissä olevan kuolleen (102-155). -- Torvensoittajan Misenon kuolema ja hautaus sekä kultalehvän löytö kyyhkyjen avulla (156-235). -- Uhrattuaan Manalan valloille, lähtevät Sibylla ja Aeneas Tuonelaan (236-263). Tuonen hirveät tautien y.m. tursaiden haamut, Akherontin liejunen virta ja ihmissielut sen rannalla pyrkimässä päästä vuon toiselle puolelle (264-336). -- Palinuron kohtalot ja anomus (337-383). -- Sielujen lautturi Kharon lauttaa yli Manan virran ja Kerberon tainnutus; saapuminen lasten olopaikkaan ja Surukentille (384-449). -- Aeneas kohtaa Didon, kreikkalaisia ja troijalaisia urhoja; Deifobo kertoo Aenealle oman kuolemansa (450-534). -- Heidän puhellessa kiirehtii Sibylla matkaa ja he saapuvat Hornan linnan luo, josta sivumennen näkevät sen hirveät piinat (535-627). -- Sitten saapuvat autuaitten maille, jossa Musaio saattaa Aeneaan Ankhisen luo (628-678). -- Ankhises iloitsee poikansa näkemästä ja kertoo hänelle sielujen vaelluksen ja palajamisen ylä-maailmaan (679-751). -- Sitten näyttää hän Aenealle tään etevimmät jälkeläiset sekä urhot, varsinkin Romulon, Caesarin, Auguston, Numan, Tullon, Ankon, Katon, Scipioin, Fabricion, Regulon, Fabius Kunktatorin y.m. jaloimpien roomalaisien haamut sekä viimeksi Auguston jalon pojan Marcellon (752-893). -- Aeneas palajaa norsunluisesta portista ylä-ilmaan (894-902).